Pelikaaneja ja aurinkoa

Nyt ei sit toimi mitkaa suomalaiset kirjaimet tietsikalla joten teksti tulee tal kertaa vaha hassuna:D Mut ei anneta sen haittaa, eksje?

Ollaa hiljallee paasemas Australialaiseen rytmiin, jetlag ei paina enaa niin pahasti ja kadut, lampo ja ystavalliset ihmiset seka korkeat hinnat (jopa Suomeen verrattuna) alkavat olla jo arkipaivasta. Myos meren katoaminen horisontiin aamulla laskuveden myota ja palaaminen illalla on yksi meidan paivittaisista tapahtumista. Ihastuin Cairns rantakuvassa todella oleellisiin elukoihin : pelikaaneihin. En tiia miks, mut jotenki vaa omaksuin ne mun kavereiks. Muutenki taalla on erityisen paljon lintuja, joita ei Suomessa naykaan. Ja jo aiemmin mainittuihi lepakoihi sain ehka vaha liianki laihesen kontaktin, ku yks sit paatti paskantaa mun olkapaalle. Ei sentaa menny jatskiin, mika on kiva.

Uudet kaverit

Meri palaamassa takaisin

Sit on kans hostellielamaa koettu, niin siina privatessa seka dormissa. Vaihettii myos hostellia tas valissa ja taa uus on selkeesti isompi ja siistimpi verrattuna edelliseen. Ja vaikka en nyt valittanu edellisesta paikasta sillee, mutta nyt huomaa selkeesti eron: huone ei haise oudolta, patjoissa ei oo epamaarasia tahroja, huoneessa on ihan oikea ikkuna ja tilaakin on runsaasti enemma. Tietenki tilaan vaikuttaa siis se tosiasia, etta nukutaan huoneessa, johon mahtuu 8+6 nukkujaa. Huonekaverit on onneksi tosi mukavia, vaikkakin yhet nayttaa avoimesti kayttavansa huumeita. Huonoja puolia yksityisee huoneesee verrattuna onki sit pistokkeiden nihkea maara asukaslukuun verrattuna, vessan/kylpyhuoneen alituinen varattuna oleminen seka huonommat unet, kun huonetoverit tulee huutaen ja ovet paukkuen yollisilta retkilta. Lisaksi vahan viel pelottaa, etta poissa ollessa kamat lahtee kavelee, mutta pitaa vaan luottaa ihmisiin. Ei kuitenkaa dormissa nii kamala oo asua ja halvemmaksihan se tulee, joten ainakin toistaiseksi pysytellaan silla linjalla.

Ei sentaan kaikki oo kallista: 6,5 dollarin (=4,3e) pizza

Kaupunkiin vetaa porukkaa tal hetkel myos festivaalit, johon kuuluu mm. musiikkia, esityksia seka eilen kulkenut paraati ja kaikilla on hyva fiilis.  Se tuo myos meille enemman nahtavaa ja koettavaa. Ei silla ettei meil olis mitaan tekemista luvassa, eilenkin kaytiin varailemassa peterpan's nimiselta toimistolta pari aktiviteettia. Meilla on jo huomenna edessa mun pitkaaikainen unelma eli riutalla sukeltaminen, oon haljeta odotuksesta! Lisaks saatiin ton kautta myos retki Daintreen kansallispuistoon, jossa paastaan ihmettelemaan sademetsaa ja parhaimmassa tapauksessa krokotiilejakin. Innostuin sit vahan liikaa noista aktiviteeteista ja mulla hurjapaalla on sit tulossa myos kauan odotettu benji hyppy seka skydiving. Seuraavana aamuna oli pieni morkkis tosta innostumisesta, mutta mitaan en varmaan sit kaiken tan jalkeen kadu:D

Cairns Festival

Eipa mulla tahan hataan muuta olekaan, tyonhaku alkaakin sit tiistaina ja jos ei tos viikol nay tulevan mitaan varteenotettavaa mahollisuutta, niin jatketaan sit matkaa jo parin viikon paasta Townsvillen ja Whitsundayn kautta Brisbaneen, josta sit toivottavasti ainakin loytyis ees jotain toita. Tiivistettyna meilla kaikki ok ja ainakin viela on uskoa mahtavasta huomisesta!

Perillä (ja vielä elossa)!

Nyt se on tehty: melkein 30 tunnin matkustamisen (jonka aikana mm. tuntemattoman vieressäolijan nukkuminen mun olkapäähän nojaten) jälkeen päästiin vihdoin Australian maaperälle klo 4.30 paikallista aikaa. Itse asiassa matka ei ollutkaa nii tappava ku mä luulin, vaikka vikalla 7h lennolla nukuttua sain tunnin verran, oli pöhöttynyt olo ja kaikki paikat jo ihan jumiutuneet. Pelastamassa oli pitkillä lennoilla päivällinen ja aamupala sekä leffatarjonta. Myös välilasku Hong Kongissa oli mukavaa piristystä, vaikka saasteinen ilma estikin kauniit näkymät. Väsymys on kuitenkin kova, ja ensimmäisenä Cairnsin lentokentän lattialla otettiinki parin tunnin tirsat.

Mitä nyt ehittii kierrellä, Cairns vaikutti oikein kivalta paikalta. Ystävällisiä ihmisiä, lämpö, palmuja ja eksoottisia eläimiä. Löydettii jopa puu, joka oli täynnä kirkuvia lepakoita. Uupuneena matkasta ei kuitenkaan ehitty kunnolla perehtyä sen enempää, laguunissa käytiin pulahtamassa ja virkistäytymässä illemmalla. Ja tosiaan löydettii se meijän hostellikin pienen ettimisen jälkeen ja saatiin meidän huone. Tai no huone ja huone, pikemminkin komero kun tänne mahtuu ainoastaan kerrossänky sekä sotakoneelta kuulostava ilmastointi. Muuten ihan siisti paikka hostelliksi, ei mitään pahoja shokkeja olla koettu senkään suhteen. Ja kun kerran pystyin vetämään melkein 3h tirsatkin heti asettumisen jälkeen niin ihan kelvolta se yöpymisenkin kannalta vaikuttaa:D

Nyt alkaa viimein sit pikkuhiljaa tajuamaan missä sitä on, mutta vieläkään sitä tajunnanräjäyttävää todellisuuden tajuamista ei ole vielä tapahtunut. En tiiä onko se sitten hyvä vai huono juttu. Joka tapauksessa täällä ollaan, ja huomenna aletaan vähän järjestelemään asioita kuntoon, kunhan ollaan herätty kunnon yöunien jälkeen. Ei muuta kuin öitä täältä toiselta puolelta maailmaa!

PS. Pahoittelut kuvien asettelun laadusta, en jaksa oikein panostaa....

    

               

    

lähtöfiiliksiiii

Tänää se sit vihdoin tapahtuu. Kentällä kahen maissa jätetään perheelle hyvästit ja neljältä (jos kaikki menee hyvin mikä mun tuurilla on kylläkin epätodennäköstä) pitäs koneen suunnata kohti Lontoota. Yöni nukuin yllättävän hyvin eikä aamulla tuntunut yhtään miltään. En voi vaa uskoo ettei aikaa oo enää viikkoa järjestellä asioita, pakata ja tavata ihmisii.

Niin tosiaan, se pakkaus... Lähtöön on about tunti ja mul roikkuu puolet kamoista rinkan ulkopuolella. Mulla tosiaan motivaatio nousee kummasti mitä lähemmäs deadlinea mennääXD mut viikonloppuna ei vaa millää ehtiny tehä kaikkea kun juoksin ympäriinsä viel hyvästelemäs ihmisii ja hoitamassa muita juttuja. Ja tosiaan se kavereiden ja perheen näkeminen oli se pääasia kuitenki. Lauantaina emmylt lähtiessä oli kyl haikee olo, mut iltaa kohden taas piristy mitä randomimmassa seurassa. Yllättävää kyllä sain kans pieniä läksiäislahjoja, emmyn luona mulle kirjoteltiin kirjeitä (niin tutut kuin uudetkin tuttavat) ja eilen murhiksessa päristiin vielä viimeset pärinät mun oman hassutuksen kanssa pienen lahjan kera. Ja elämän ohjeita oon saanu kyllä joka taholta mut se on vaa sulosta että musta huolehditaan:3  

            

Eikä tosiaan vaan ystävii ja perhettä tuu ikävä. Saa nähä, miten tämmöne perisuomalainen sopeutuu ihan toiseenlaisee ympäristöö. Koska eihän noista raitin spurguista ja ikuisista työmaista saa tarpeekseenxd ja ihania hetkiä ku käveli yöllä himaa eikä ketään oo missää. Ja toi sänky. God damn tuun itkee monet selkä- ja lonkkakivut läpi muistellessani tossa nukuttuja öitä. 

No nyt alkaa jo tulla kiire. NO MUTTA ei mulla muuta, odotan vaa millo todellisuus iskee ja kuinka tuun kestää sen pitkän lennon. Seuraavan kerran musta kuullaan sit maailman toiselta puolelta!

Matkakuumeilua ja itsenäistymisloikkia

Eipä ole enää pitkä aika, kun meikäläinen suuntaa kohti eteläistä pallonpuoliskoa. Tässä melkein 4 kuukautta on ollut aikaa totutella ajatukseen, hoitaa asiat kuntoon ja kerätä tarpeeks rahaa. Australiaan lähtö ei siis todellakaan ollu mun alkuperänen suunnitelma välivuodeksi, vaan mun tuleva matkakumppani Emmy sysäs omalla innostuksellaan mut tähän rumbaan. Ohjelmaakin ollaan jo pokailtu, mm. pakollinen sukellusreissu Isolle valliriutalle, käppäilyä kansallispuistossa sekä parhaimmassa tapauksessa työskentelyä, kunha jostain semmonen irtoaa. Pientä jännitystä tuntuu jo, vaikka varmaan se suurin shokki iskee vasta lentokentällä. Enhän mä nyt oikeasti oo lähössä minnekän - varsinkaan moneksi kuukaudeksi?

 Hurjinta tässä on ehkä just se, etten oikeesti oo tulossa heti takas Suomeen. Tänne jää koti, perhe, ystävät, kaikki. Pitää alkaa rakentaa uudenlaista käsitystä omasta ympäristöstä ja omaksua uusia juttuja. Tää matka on vähän niinkuin hyppy itsenäistymiseen, kun mukana on vain pieni osa omaisuudesta ja yksi ystävä (tosin erittäin loistava sellainen) ja selviydyttävä on ihan itse. Hyppy kyl tuntuu ennemminkin loikalta, kun päätin sitten ihan maailman toiselle puolelle ausseihin mennä rajojani koittamaan:D Lisää jännitystä tuo se, ettei tulopäivää ole vielä määritelty. Ollaan siis niin kauan kun intoa (ja rahaa) on ja todennäkösesti tullaan vielä Kaakkois-Aasian kautta. Mun slougani on "jouluksi kotiin", mut tähän reissuun voi mennä se kuukausi kaks tai jopa vuosi! Toisaalta vapauttavaa, kun sitä ei tartte enempää miettiä. Antaa elämän kuljettaa ja tehdään enemmän päätöksiä sitten matkan varrella.

Tosiaan ei ole enää pitkä matka lähtöön, ja huomenna onkin viimeinen työpäivä ennen reissua. Tässä arjen hässäkän keskellä oon jo ehtinyt hoitaa matkaan liittyviä virallisempia juttuja (jotkut tosin viime tingassa), kuten ulkoministeriölle ilmottautumisia sekä tänään viimein tehty "ensipakkaus". Tungin mukaan rinkkaan ylimääräistäkin, mutta yllätykseksi kaikki mahtui silti eikä kantamus ollut liian raskas kannettavaksi. Nyt sit pitää vaa karsia ylimääräsiä pois ja varmistella, että kaikki tarvittava on mukana. Sit rinkka vaan odottamaan nurkkaan ja nauttimaan vielä Suomen luonnosta ja ihanasta seurasta!

Reissun tärkeimpiä hankintoja

Vaatteiden hahmottelua ja pientä kriisieilyä

Tän blogin nimi on mikä on, kamalaa mutta paremman puutteessa saa kelvataXD sopii sinänsä, aikamoinen sopuli kun olen. Sisältöhän se tärkein asia kuitenkin on, jos/kun joku eksyy seikkailuitani lukemaan. Täältä voi ikävään tai iha vaa mielenkiinnosta tulla kattomaan, mitä mulle kuuluu, päivittelen vaihtelevaan tahtiin kunhan jotain kiinnostavaa tulee vastaan. Sit kun tekstin tulo ehtyy kokonaan, yksi vaihtoehto on se, että on niin paljon tekemistä etten yksinkertasesti ehi kirjottamaan. Toinen on se, että oon joutunu krokotiilin syömäksi tai muuta vastaavaa. Joko tai. Toivottavasti ennemmin toi eka.

Eipä tässä muuta kun lähtö odotellessa. Aika jännää.