lauantai 10. lokakuuta 2015

Arjen keskeltä

Taas on menny vähän aikaa siitä, kun viimeks tänne jotain kirjottelin, joten nyt on hyvä aika taas hieman päivitellä omia kuulumisia. Mitään erikoisen upeaa ei oo tapahtunut ja tästä(kin) syystä kuvia en oo ehtiny napsia niin paljoa. Keskiviikkona käytiin Mt. Coot-thalla kattomassa, miltä öinen Brisbane näyttää korkealta katottuna. Näkymä oli kyl aika huikee ja sieltä näki, kuinka suuri kaupunki Brisbane todellisuudessa on ja kuinka pieni osa siitä on sitä korkeiden rakennusten hallitsemaa keskustaa.  Koko viikko ollaa oltu vähä puolikuntosii ja itellä ei tällä hetkellä lähe ääntä oikein ollenkaa, mikä vaikuttaa myös aktiivisuuteen. Täällä +30 asteen lämmössä ollaa kans ihmetelty, kuinka Suomessa lämpötila jatkaa tippumistaa ja katteltu ihmisten päivittelyjä talvivaatteet päällä ruskan keskeltä. Pieni haiku syksyfiilistä ja villasukat jalassa vietettyjä pimeitä iltoja kohtaan on, kun täällä valo ja lämpö alkaa olla aikalailla tuttua.  Kyl siitä jaksaa kuitenkin vielä nauttia ja rantatuolissa sit naureskellaan, kun Suomessa sataa räntää ja kaikki on enää harmaata mössöä.

Ollaa huomattu, kuinka nopee suunnitelmat voi muuttua. Viime viikolla hain ihan tosissani töitä, käytin tunteja kirjotellessa meilejä ja 'cover lettereitä' kaikkiin yhtään potentiaalisiin paikkoihin ja kiertelin paikan päällä pudottelemassa CV'itä. Tällä viikolla kuitenkin mieli alko muuttaa suuntaa, kun hinku päästä jatkamaan uusiin maisemiin kasvoi. Ollaa mietitty seuraavia etappeja sekä kattellaan mahdollisimman halvan ajankohdan lentoja Aasiaan. Työn teko ei ollu missään vaiheessa välttämätön, mut oishan se ollut ihan huikea plussa päästä tääl kokemaan työn iloa. Itseasiassa oisin saanu paikan vapaaehtosena baseball peliin, mutta onnistuin sit sekottaa päivät ja missasin ensimmäisen pelin *pfft. Muutenkin ehkä kuukaus täällä on ihan tarpeeksi: vaik oon viihtyny Brisbanes iha mielettömän hyvin ja varsinkin meidän hostelli on ollut iha huippu, tänne on helppo jumittuu ja olla tekemättä mitään. Tääl ei oo semmosta tekemistä mitä esim. Cairnsissa oli, joten päivät enimmäksee menee joko kirjastossa, kaupungilla kierrellessä tai ihan vaan hostellilla löysäillessä ja korista/ping pogia/futista läheisel nurmikentäl pelaillessa. Leffoja ollaan kulutettu aikalailla ja leffahuone on meidän vakiopaikka, missä sit istutaan myöhään yöhön yleensä pimeessä lagaillessa, kun kukaan ei jaksa mennä sammuttamaan telkkaria leffan loputtua. Elämä on siis tosiaan arkistunut, mikä oli kyl iha kivaa vaihtelua nopeatemposen ekan kuukauden jälkeen, mut nyt sitä vaan kaipaa jotain uutta.







vaikkei siltä vaikuta, tämä huone tuntuu jo tosi kotoselta
vähän liiankin tutuksi tullut leffahuone
hostellin seinä, jota meidänkin nimet on päässy kaunistamaan 
Tärkeimmist syistä, miks täällä on jaksanut viihtyä näin kauan, on just nää ihmiset ja tää hostelli. Kun tänne kaupunkii päästii kolme viikkoa sitten, ei meillä siis ollu vielä yöpymispaikkaa mietittynä ja väsyneinä päädyttiin tähän Brisbane Backpackers -nimiseen hostelliin väliaikaisratkasuna. Ja hyvään ratkasuun päädyttiin, kun täällä vielä majaillaan. Tää on melko iso hostelli, mut siisti, viihtyisä kaikkine tietovisoineen ja kilpailuineen sekä kaikenkaikkiaan kotoisa. Kaikkien ihmisten kaa tulee toimeen ja henkilökuntakin on ihan sairaan ystävällinen. Ja erillaista porukkaa tääl todellakin on: meidänkin huoneessa on  vähän vanhempi ilmasia mangoja jakeleva etelä-afrikkalainen, virolainen, jonka kuorsaus on vertaansa vailla ja joka välillä kuuntelee suomalaisia biisejä, uudempana asukkina brasilialaisopiskelija sekä parimetrinen hollantilainen, joka tuntuu kasvavan joka aterian jälkeen entisestään ja aikasista aamuistaan huolimatta jaksaa jäynäillä. Meillä oli myös ihana hollantilaistyttö Yen, joka lainasi hiustenkuivaajaansa ja pyysi apua viinin kumoamiseen, mutta Yenin matka jatkui jo kohti uusia haasteita. Koska muut meidän huoneesta työskentelee, kaikki osaa kunnioitaa toisten tarvetta nukkua mutta erilaisista persoonista huolimatta heitetään läppää keskenämme ja vähän piikitelläänkin toisiamme. Myös huoneen ulkopuolella ollaan ryhmäydytty tosi hyvin. Suomalaisesta Eemilistä on tullut meille eräänlainen kasvattipoika, yks Tanner jenkkeistä ois valmis tulee meidän kaa kattelee Aasiaa, järkättiin lauantaina irlantilaiselle synttäriylläri ja chileläisen suomenkieliset iskureplat jaksaa aina lämmittää mieltä. Tuntuu hieman haikealta jättää nää kaikki ihanat tyypit tänne, mut luotan, et tullaan kohtaa matkalla lisää ainakin melkeen yhtä upeita ihmisiä. Ainoo ehk miinuspuoli täs hostellis on suomalaisten määrä. Ennen tänne tuloa ei tavattu sattumalta yhtään suomalaista, ja nyt täällä sattuu asumaan meidän lisäks ainakin 6 muuta. Ei siin silleen mitää, kolmen kaa ollaan tutustuttu ja nää ihmiset on iha sika kivoja, mut tälläsella reissulla sitä toivois näkevänsa ja kuulevansa muita kun suomalaisia.

näin juodaan viiniä oikeaoppisesti t. minä ja Trevor



swat
gourmee ruokaa helposti ja nopeasti

Brisbane River

Mitäs tässä muuta, ens viikolla sit ajellaan bussilla Gold Coastille (paremminkin Surfers Paradiselle) ja sieltä sit Byron Baylle, josta päästäänkin sit pitkäst aikaa istuu lentokoneeseen, kun siitä seuraava pysähdyspaikka onkin sit Sydney. Jotkut on ihmetelly, miks ollaan hankittu working holiday viisumi ja sit ollaan vaan pari kuukautta. Turha sitä on yrittää kellekkää, mut niinkuin sanoin, ei työskentely ollu mulle missään vaiheessa se välttämätön juttu. Täs 1,5kk ollaa ehitty jo kulkee pitkä matka ja nähty ihan sikana, ja jano kokea lisää sen kun kasvaa. Kerran tää east coast reissu koetaan ja voin suositella sitä lämpimästi ihan kaikille, joko pikasena kuukauden reissuna tai sit pidempänäkin tutustumisena. Myös toi Aasia on alkanu kiinnostamaan enemmän, kun en oo siellä koskaan ennen pääsyt käymään ja kun se kerran matkan varrella on niin miks siellä nyt ei samal kävis kurkkaamassa?

Aurinko paistaa, ilma on lämmin ja ihmiset puuhailevat omiaan. Vaikka kipeenä tällä hetkellä olenkin eikä ääntä löydy sosialisoitumiseen, on täällä oleminen aikas makeeta. Toivottavasti tervehdyn lähtöön mennessä, jotta saan viel vikatkin mehut irti tästä paikasta. Puhtaat vaatteet alkaa olee hälyttävän vähissä, tän päivän ruoka (joka sattuu olemaan varmaan kaikkin backpackereiden helpoin ja nopein vaihtoehto eli nuudelit, mut niinkuin yksistä kuvista näkyy ollaa leikitty mestari kokkeja oikeankin ruuan parissa!) odottaa pussissa valmistumistaan ja lentoliput pitäs varailla, joten eiköhän tästä sohvakuopasta pikkuhiljaa nousta. Saa nähä, mistä seuraavan kerran sit päivittelen, mut eiköhän se täs ajan kanssa selviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti