Rakastumista rakkauden kaupungista toiseen

Noniin, meidän Italian etappi alkaa olla jo loppusuoralla ja pakko sanoa, että tää oli just sitä mitä kaipasi. Oli hyvä, et oli tämmönen ei-niin-kaupunkimainen väli, silllä loppumatka mennäänkin enemmän suurimmissa kaupungeissa. Muutenkin näihin paikkoihin rakastui jossain määrin, mutta on jo aikakin siirtyä uusiin maisemiin. Ollaanhan me jo meidän reilin puolivälissä, huhhuh! Paljon on siis kuitenkin vielä odoteltavissa, joten ihan ilomielin ollaankin jo jatkamassa matkaa.

Meidän aurinkotanssi tuotti tulosta, sillä heti maanantaina herättiin auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Oli siis hyvä, että pidennettiin meidän yöpymistä Menaggiossa yhdellä yöllä, jolloin saatiin nauttia lämmöstä koko päivä. Otettiin lautta siis Varennalle, jossa metsästettiin turhautuneina auringonottopaikkaa. Se löydettiin ja pari tuntia grillattiin itseämme hyvällä omatunnolla. Tuntui niin hyvältä pitkästä aikaa kävelemisen sijasta vaan maata lämmössä ja antaa ajatusten virrata. Sit olikin uutta virtaa kierrellä itse kaupunki. Paljoa ei kyllä siinäkään ollut, ihania pikkukujia ja talojen väriloistoa on kuitenkin aina ihana kattella. Illaks mentiin takas Menaggioon ja syödessä ihmeteltiin, kuinka aurinko oikeasti muuttaa paikan ulkonäköä ja tunnelmaa. Vaikka paikka oli pieni, menetin palan sydämestä Como-järvelle ja joku päivä sen vois tulla vaikka ajaa autolla ympäri, who knows.

maanantai aamuna oli pikkasen erilainen näkymä huoneen parvekkeelta 

Varenna

Tiistaina kuitenkin lähettiin jatkaa matkaa ja vietettiin muutama tunti Comon kaupungissa, jossa nähtiin hulppea kirkko ja nautittiin siitä, ettei paikka ollut ihan tupaten täynnä turisteja. Parissa tunnissa päästiin sit Veronaan, jossa meillä oli aikaa puoltoista päivää. Illalla yritettiin nälkää uhmaten ettiä sekä Mimmille hellehametta/mekkoa palaneiden jalkojen peitoksi (kyllä, aurinkorasvaa oli pistetty, koska ollaan vastuuntuntoisia aikuisia melkein) sekä suositeltua ravintolaa, joka hetken pyöriskelyn ja tuskastelun jälkeen osottautui olemaan kiinni. Saatiin kuin saatiinkin ruokaa ja pakko sanoa että niinkin lyhyenä aikana olin alkanut tykästymään paikkaan, joka Comoa isompana kaupunkina sisälsi vähän enemmän nähtävää ja koettavaa.

Seuraavana päivänä päätettiin ottaa ihan rennosti, mutta käytiin kuitenkin ne pääkohteet kattomassa. Meinasin innostua shoppailee vähän liikaa, mutta ajatus rinkan sekä pankkitilin rajallisuudesta vähän hillitsi. Piazza Erbellä oli tori, jossa myytiin turistikamaa hatuista "rakkauden kaupunkina" mainostaviin mukeihin sekä ihania hedelmäkuppeja, jotka raikasti ihanasti helteessä. Kurkittiin pari kirkkoa ulkopäin, nähtiin upea roomalaisten aikainen teatteri ja käytiin kattomassa se kuuluisa parveke Romeosta ja Juliasta. Tosin viimesimpää kohdetta häiritsi se tosiasia, että paikan oli vallanneet aasialaiset (vaihteeks) ja ällötykseksi nää keskinkertaiset miehet häpäisi Juliaa esittävän patsaan ottamalla tissinpuristuskuvia. Saattaa olla, että se oli heidän kohdalla ainutlaatuinen kokemus, joten ehkä heille suodaan tämä ilo. Veronasta löytyi myös Colosseumin tapainen areena, joskin pienempänä, mutta sisälle ei päästy sitä kurkkimaan. Illalla löydettiin jopa baarinpoikanen, joten kaikin tavoin Verona oli selvästi Comon pikkukyliin nähden virkeämpi paikka. Se ei kuitenkaan vähentänyt Comon viehätystä, se yksinkertaisesti vain korosti paikkojen erilaisuutta.

Verona

epätoivoinen metsästys ravintolaan, jota ei ollutkaan

ihanat jälkkärit // tummat pisteet taivaalla ei ole likaa/ötököitä vaan pääskysiä, joita oli kyllä ihan jumalattomasti

Veronaan ois voinut jäädäkin vielä, mutta eilen lähdettiin aamulla kohti toista Italian rakkauden kaupunkia, pitkään odotettua Venetsiaa! Meille sattui aivan loistava sää, vaikka välillä jälleen täysin pilvettömältä taivaalta porottava aurinko uuvutti ja sai meidät epätoivoisesti hakeutumaan jäätelön ja veden lähteille. Ja voi, Venetsia oli kyllä käymisen arvoinen. Melkein jokaiselta sillalta ois voinut ottaa kuvan, sillä kaikki ne olivat erilaisia mutta yhtä tunnelmallisia. Ja niitä siltoja tosiaan oli melkoisesti. Amsterdamin kanaali ja sen sillat eivät tuntuneet enää niin uniikilta kuin reissun alussa. Gondoleja ajelehti ohi jatkuvasti, mutta rajallisen ajan vuoksi päätettiin jättää se kyyti väliin tällä kertaa. Muutenkin koko kaupungin ilmapiiri oli jotenkin niin rento ja upea, että sinne olisi voinut helposti unohtua moneksi päiväksi. Kirkot olivat Italialaiseen tapaan "vaatimattomia" järkäleitä, mutta enemmän kiehtoi nää venetsialaiset naamiot. Naamiokauppoja löytyi joka kulmalta ja ne olivat kyllä aivan upeita luomuksia. Ois lähtenyt munkin mukaan yksi jos toinenkin, mutta valitettavasti kuljetuksessa olisi voinut käydä hassusti.

Onneksi ei kuitenkaan yövytty siellä, sillä sokkeloisessa kaupungissa kuumuudessa satojen siltojen ylitys kaupungin toiselle laidalle olis voinut olla aikamoinen koittelemus. Ainakaan tällä kertaa ei tarvinnut miettiä autoja ja pusertua seinää vasten, mikä edellisissä paikoissa on ollut aika oleellista. Siihen paikkaan rakastuin sen verran, että oon täysin varma seuraavasta käynnistä. Tosiaan ehkä parempi ois varata Venetsiaan se pari muutama päivä, jotta vois käydä muillakin saarilla ja koluta läpi kaikki kadut ja sillat jos sydän niin halajaa, mutta ainakin on sitten hyvä syy palata sinne joku päivä.

Venetsia

gondolien ruuhka-aika // Venetsian kuuluisat naamiot

Koska meille selvisi, että itäisestä Italiasta on suhteellisen hankala päästä nopeasti ja helposti rajan yli Sloveniaan, meidän oli puolipakko ottaa Udine välietapiksi. Oltais voitu toki vaan yöpyä täällä ja jatkaa tänään matkaa, mutta ihan uteliaisuudesta päätettiin viettää tämmöinen välipäivä täällä. Italian - tai jopa koko reilin - kaupungeista Udine on ehdottomasti vähiten turistipaikka. Itseasiassa voi olla hyvinkin mahdollista, että ollaan paikan ainoita turisteja. Keskustassa ei ole hirveästi mitään nähtävää, ihmisiäkään ei oikeastaan hirveästi ole ollut näkyvissä. Kyllä täällä nähtävästi ollaan järjestämässä jokin festivaalishow, joten kai täällä pakko on ihan hyvin olla ihmisiä. Mutta kokemus tämäkin, ihan kiva oli ottaa tämmönen vähän rennompi päivä taas ennen kuin huomenna puristetaan pitkä päivä Itävallan Villachin kautta Ljubljanaan. Ja paikalliset ovat olleet tosi kivoja, eilenkin pizzeriassa kielimuurista huolimatta omistajat yrittivät saadan jutunalkua ja ainakaan hymystä ei ollut puutetta.

Lämmöstä ei oo ihan pelkkää iloa ja hyötyä. Voin sanoa, että hien määrä on aivan järkyttävä ja suihkussa käyn vähintään kaks kertaa päivässä. Just tossa keskustassa pyöriessä yhdet lukemat oli olleet +38astetta ja siltä se tosiaan tuntu, ihan kun saunassa olis. Lisäksi ekana yönä Veronassa meillä ei ollut ilmastointia yöllä käytössä, joten kylmästä suihkusta huolimatta jouduin parin tunnin pyörimisen jälkeen alentumaan nukkumaan kylmälle kivilattialle, jossa sain kuin sainkin hetken unta ennen takaisin sänkyyn siirtymistä. Muutenkaan ei ehkä jaksa olla niin aktiivinen tämmösessä pahteessa, mutta reippaita ollaan kuitenki oltu. Ja ilmastointiflunssakin iski tässä ja nenän vuotaminen ei mitenkään helpota oloa. En nyt siis kuitenkaan valita tätä lämpöä, god no, tää on ihanaa ja toivottua, mutta joskus sitä miettii jokeen hyppäämistä tai pään tunkemista jätskialtaaseen.

Huomenna tosiaan meidän pitkä visiitti Italiassa päättyy ja on aika siirtyä kohti itää. Viikonloppuna pitäs ehkä vähän sataa, mutta tällä kertaa se ei aiheuta niin suurta epätoivoa näin lämpimän ja aurinkoisen ajan jälkeen, sillä kuitenkin auringon pitäs taas paistaa heti ensi viikon alusta alkaen. Ljubljanasta ei hirveästi mielikuvia meillä kummallakaan ole, joten ihan jännityksellä odotetaan, mitä meillä on tulossa. Meidän reitti on viikoksi eteenpäin jo selvää, mutta viimeinen viikko onkin vielä auki. Mutta se ei ole vielä tämän hetken huoli ja mitä ikinä tehäänkään, niin juna kuljettaa.

Ei muuta kuin hyvää juhannusta kaikille, olkaa kiltisti ja toivottavasti tekin saatte nauttia keskikesän lämmöstä!

lukemat taululla Udinesta tiivistää oleellisen

ciao aina niin ihana Italia, oli mukavaa!